Väinö Tanner
1881–1966
Tanner (vuoteen 1895 Thomasson), Väinö Alfred. Syntyi Helsingissä 12.3. 1881, kuoli 19.4. 1906. Tuli ylioppilaaksi 1900 ja suoritti Suomen Liikemiesten Kauppaopiston 1901. Perehtyi valtion stipendiaattina osuustoimintaan Saksassa 1902–1903. Osallistui sosiaalidemokraattisen puolueen ylimääräiseen puoluekokoukseen 1904, mistä alkoi hänen uransa työväenliikkeessä. Leimattiin revisionistiksi jo vanhan työväenliikkeen aikana. Vuoden 1917 loppupuolella Tanner oli selväpiirteisimpiä vallankumouslinjan vastustajia. Pysytteli tiukasti kapinaliikkeen ulkopuolella ja oli nostamassa jaloilleen sosiaalidemokraattista puoluetta kansalaissodan jälkeen. Hänen johdollaan puolue muuttui vallankumouspuolueesta parlamentaariseksi reformipuolueeksi.
Hannu Soikkanen: 'Väinö Tanner — tie sota-ajan johtajaksi'. Tiennäyttäjät, III osa, s. 387. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki (1968)
Teoksia:
- Työväenliike ja osuustoiminta (1906)
- Tri Gebard luokkarajoja selventämässä (1907)
- Viljatullikysymys. Alustus puoluekokoukselle (1919)
- Kuinka se oikein tapahtui. Vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen (1948) 📖
- Tarton rauha. Sen syntyvaiheet ja vaikeudet (1949) 📖
- Olin ulkoministerinä talvisodan aikana (1950) 📖
- Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa (1951) 📖
- Suomen tie rauhaan 1943–44 (1952) 📖
- Itsenäisen Suomen arkea. Valikoima puheita (1956) 📖
- Kahden maailmansodan välissä (1966) 📖