1919–1937


Historia | Selaa vuosikertoja


Historia

Tie vapauteen oli Maailman teollisuustyöläisten (Industrial Workers of the World, IWW) suomenkielinen lehti, joka ilmestyi Yhdysvalloissa vuosina 1919–1937 kerran kuukaudessa. Lehdessä julkaistiin poliittisten kirjoitusten ohella myös paljon novelleja, runoja ja huumoria sekä artikkeleita tieteestä ja teknologiasta. Workers Socialist Publishing Company (WSPC) markkinoi lehteä »Teollisuusunionistien tieteellis-kaunokirjallisena kuukausijulkaisuna».[1]

Lehti ilmestyi aluksi »Idän suomalaisten I. W. W. liiton jäsenten» kustantamana »[IWW:n] New Yorkin Industrial District Companyn valvonnan alaisena» New Yorkissa,[2] mutta siirrettiin helmikuussa 1921 Chicagoon,[3] jolloin IWW alkoi myös kustantaa sitä. Tilanne vaihtui uudelleen 1929, jolloin lehti muutti Duluthiin (Minnesota) ja kustantajaksi tuli Workers Socialist Publishing Company, »periaatteellinen puoli jääden edelleen I. W. W. liiton määrättäväksi ja julkaisu siten pysyen järjestömme virallisena orgaanina».[4] Muuton tuloksena lehden levikki nousi yli tuhannella,[5] joskin kokonaislevikistä eri vuosina on vaikea löytää tietoja lehden sivuilta.

Ensimmäisen kymmenen toimintavuoden ajan marraskuun numerossa julkaistiin vuosittainen tili- ja toimintaraportti (tilikausi lokakuusta syyskuuhun), mutta tilikauden 1927–1928 raportti jäi viimeiseksi. Näiden raporttien mukaan vuonna 1923 levikki ylitti hetkellisesti 7,000,[6] mutta lehden taloudellinen asema ei ilmeisesti milloinkaan vakiintunut kannattavalle tasolle, vaikka voitollisiakin vuosia oli.

Taloudellisten vaikeuksien vuoksi toukokuussa 1935 toimitustyö siirrettiin »yhden toimittajan sivutoimeksi tai toisin sanoen on sen toimittaminen nyt suoritettava ylityönä».[7] Helmikuussa 1937 toimitus totesi, että

»Jo pitemmän aikaa on julkaisumme Tie Vapauteen menekki ollut alapuolella sen määrän, joka edellyttäisi sen taloudellisesti kannattavan itsensä. Muutamina kuukausina on sen menekki lähennellyt sitä määrää, vaan useimpina kuukausina on se jäänyt tuntuvasti alle. Taloudelliselta kannalta katsottuna sen julkaiseminen on siis muodostumassa lehtiliikkeellemme suoranaiseksi taakaksi.»[8]

Levikin kasvattamisyritykset eivät tuottaneet tulosta, ja vuonna 1937 WSPC:n johtokunta päätti yhtiön vuosikokouksen velvoittamana järjestää yhtiön osakkeenomistajain yleisäänestyksen lehden julkaisemisen jatkamisesta tai lopettamisesta. Toiseksi viimeiseksi jääneessä numerossa (7/1937), jonka ilmestyessä äänestyksen lopputulos ei vielä ollut selvillä, lehden toimitus totesi, että

»Kolmatta vuotta on tämän julkaisun toimittaminen suoritettu sanomalehtityön ohella, joten on luonnollista ettei sen toimittaminen ole saanut osakseen sitä huomiota jonka se sai silloin kun toimittaminen oli yhden henkilön pääasiallisimpana tai ainoana tehtävänä. Tästä seikasta on mahdollisesti voinut johtua julkaisumme sisällön heikkeneminen, jolla luonnollisestikin tulee olemaan vissi vaikutus nyt käynnissä olevan äänestyksen tulokseen nähden.»[9]

Heinäkuun 24. päivänä 1937 päättyneen äänestyksen tuloksen nojalla lehti lakkautettiin, ja elokuun 1937 numero jäi viimeiseksi. WSPC jatkoi kuitenkin edelleen päivälehti Industrialistin sekä kevät- ja joululehtien Punainen soihtu ja Industrialistin joulu julkaisemista.[10]

 


 

Lehden numeroissa julkaistiin seuraava IWW:n julistus:[11]

I. W. W. Liiton Esipuhe

Työväenluokalla ja työnatajaluokalla ei ole mitään yhteistä. Mitään rauhaa ei voi olla niinkauan, kuin nälkää ja puutetta on olemassa miljoonilla työläisillä ja niillä harvoilla, jotka muodostavat työnantajain luokan, ovat kaikki elämän hyvyydet.

Näiden kahden luokan välillä täytyy taistelun jatkua niin kauan, kunnes maailman työläiset järjestyvät luokkana, ottavat haltuunsa maan ja tuotantokoneiston ja poistavat palkkajärjestelmän.

Me huomaamme, että teollisuuksien johdon keskittyminen yhä harvempiin ja harvempiin käsiin tekee ammattiyhdistykset kykenemättömiksi pitämään puoliaan työnantajain luokan alati kasvavaa valtaa vastaan. Ammattiyhdistykset pitävät yllä sellaista asiaintilaa, että se katkeroittaa yhden työläisjoukon toista vastaan ja siten auttaa työläisiä tuhoamaan toinen toisensa palkkataistelussa. Tämän lisäksi ammattiyhdistykset auttavat työnantajain luokkaa johtamaan työläisiä siihen harhaluuloon, että työväenluokalla ja työnantajaluokalla on yhteisiä etuja.

Tämä asiantila voidaan muuttaa ja työväenluokan edut säilyttää ainoastaan siten muodostetun järjestön avulla, että kaikki työläiset yhdellä teollisuusalalla, tai kaikilla aloilla, jos välttämätöntä, lakkaavat työstä milloin lakko tai työnsulku on julistettu jossakin järjestön osassa, siten tehden loukkauksen yhtä vastaan loukkaukseksi kaikkia vastaan.

Vanhoillisen mielilauseen: »Tyydyttävä päiväpalkka tyydyttävästä päivätyöstä» asemasta meidän on kirjoitettava sotalippuumme vallankumoukselliset tunnussanat: »Palkkajärjestelmän poistaminen.»

Työväenluokan historiallinen tehtävä on kapitalismin kukistaminen. Tuotannon armeija on järjestettävä ei ainoastaan jokapäiväistä taistelua varten kapitalisteja vastaan, vaan myöskin jatkamaan tuotantoa sitten kun kapitalismi on voitettu. Järjestymällä teollisuuksittain me muodostamme uutta yhteiskuntarakennetta vanhan kuoren sisällä.

 


Selaa vuosikertoja:

Vuosikerrat ovat luettavissa kokonaisuudessaan Kansalliskirjaston sivuilla (puuttuvia numeroita lukuunottamatta). Tässä on julkaistu vain Kansalliskirjastossa saatavilla olevien numeroiden sisällysluettelot sekä valikoima kiinnostavimpina pidetyistä kirjoituksista.

Tekijänoikeus: Yhdysvalloissa ennen vuotta 1977 julkaistut painotuotteet, joissa ei ole asianmukaista tekijänoikeusmerkintää, eivät kuulu tekijänoikeuden piiriin. Tie vapauteen -lehden alkuperämaa on Yhdysvallat, ja Bernin yleissopimuksen mukaan teos ei voi saada toisessa maassa suojaa, jos sillä ei sitä ole teoksen alkuperämaassa. On kuitenkin huomattava, että tekijänoikeus saattaa edelleen päteä muutamiin lehdessä julkaistuihin teksteihin, joiden alkuperämaa (se maa jossa teos on julkaistu ensimmäisen kerran) on muu kuin Yhdysvallat.[12]

 

1919 | 1920 | 1921 | 1922 | 1923

1924 | 1925 | 1926 | 1927 | 1928

1929 | 1930 | 1931 | 1932 | 1933

1934 | 1935 | 1936 | 1937

 


Toimituksen viitteet:

[1] Ks. esim. Tie vapauteen, n:o 1/1932, s. 34 ja n:o 6/1930, s. 49.

[2] Tie vapauteen n:o 2/1919, s. 67.

[3] Tie vapauteen n:o 12/1922, s. 38.

[4] Tie vapauteen n:o 3/1929, s. 33; n:o 4/1929 s. 49, ja n:o 3/1930, s. 31–32.

[5] Tie vapauteen n:o 5/1929, s. 33.

[6] Tie vapauteen n:o 11/1924, s. 30.

[7] Tie vapauteen n:o 5/1935, s. 33 ja n:o 7/1935, s. 33.

[8] Tie vapauteen n:o 2/1937, s. 33.

[9] Tie vapauteen n:o 7/1937, s. 33.

[10] Ks. Tie vapauteen, n:o 7/1937, s. 33 ja n:o 8/1937, s. 33.

[11] Ks. esim. Tie Vapauteen n:o 2/1919, s. 2.

[12] Yhdysvaltain tekijänoikeusmääräyksistä ks. Marxists Internet Archive: Copyright Restrictions.
Bernin yleissopimuksesta ks. Asetus Pariisissa vuonna 1971 tarkistetun kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen voimaansaattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta, §2: »Suomen lain mukaista suojaa ei myönnetä sellaiselle 1 §:ssä mainitussa yleissopimuksessa tarkoitetulle teokselle, jonka alkuperämaan lain mukainen suoja-aika on päättynyt.»
Alkuperämaan käsitteestä ks. Bernin yleissopimus, artikla 5, momentti 4: »Alkuperämaana pidetään [...] liittomaassa ensiksi julkaistujen teosten osalta tuota maata», ts. alkuperämaa on se, jossa teos on ensimmäiseksi julkaistu ja sitä ei samanaikaisesti ole julkaistu muissa maissa. Ks. aiheesta myös Wikipedian yhteenveto.