Kirjoitettu: 29. maaliskuuta 1929
Julkaistu: Бюллетень оппозиции (большевиков-ленинцев) N 1-2.
Suomennos: Kaj Henriksson
Lähde: Письмо рабочим СССР
HTML: Kaj Henriksson, Joonas Laine
Hyvät toverit!
Kirjoitan teille sanoakseni vielä kerran, että stalinit, jaroslavskit ja veljeskunta pettävät teitä. Teille kerrotaan, että olisin kääntynyt porvarillisen lehdistön puoleen käydäkseni taistelua neuvostotasavaltaa vastaan, jonka luomiseksi ja puolustamiseksi työskentelin rinnan Leninin kanssa. Teitä petetään. Käännyin porvarillisen lehdistön puolueen puolustaakseni neuvostotasavallan etuja Stalinin ja kumppaneiden valhetta, kataluutta ja valapattoisuutta vastaan.
Teitä kehotetaan tuomitsemaan artikkelini. Oletteko te lukeneet niitä? Ei, te ette ole lukeneet niitä. Teille annetaan yksittäisten, vähäisten katkelmien valheellinen ja vääristelty käännös. Artikkelini ilmestyivät venäjäksi erillisenä lehtisenä siinä muodossa kuin ne kirjoitin. Vaatikaa Stalinia julkaisemaan ne lyhentämättöminä ja väärentämättöminä! Hän ei uskalla. Hän pelkää ennen kaikkea totuutta. Haluan tässä esittää artikkeleideni pääsisällön.
1. GPU:n päätöksessä karkottamisestani sanotaan, että johdollani valmistellaan aseellista taistelua neuvostotasavaltaa vastaan. »Pravdassa» oli sanat aseellisesta taistelusta jätetty pois. Miksi? Koska Stalin ei rohjennut »Pravdassa» (n:o 41 19. helmikuuta 1929) toistaa, mitä GPU:n päätöksessä sanottiin. Koska hän tiesi, ettei kukaan usko häntä. Wrangelin upseerin tapauksen jälkeen, sen jälkeen kun Stalinin provokaattoriagentti, joka lähetettiin opposition jäsenten luokse ehdottamaan sotilassalaliittoa, paljastui, ei kukaan enää usko, että leniniläiset bolsevikit, jotka haluavat vakuuttaa puolueen näkemystensä oikeellisuudesta, valmistelisivat aseellista taistelua. Siksi Stalin ei kehdannut painattaa »Pravdassa», mitä GPU:n päätöksessä 18. tammikuuta sanotaan. Mutta miksi sitten tällainen selvä valhe piti sisällyttää GPU:n päätökseen? Ei Neuvostoliittoa varten, vaan Eurooppaa ja koko maailmaa varten. Stalin tekee uutistoimisto TASS:n kautta järjestelmällisesti päivittäistä yhteistyötä koko maailman porvarillisen lehdistön kanssa ja levittää parjauksia leniniläisiä bolsevikkeja vastaan. Stalin ei ole voinut karkotusta ja lukuisia pidätyksiä selittää muuten kuin viittaamalla opposition valmistelemaan aseelliseen taisteluun. Tällä hirvittävällä valheella hän on aiheuttanut valtavan vahingon neuvostotasavallalle. Koko porvarillinen lehdistö on puhunut siitä, että Trotski, Rakovski, Smilga, Radek, I. N. Smirnov, Beloborodov, Muralov, Mratškovski ja monet muut, jotka ovat rakentaneet ja puolustaneet tasavaltaa, valmistelevat nyt aseellista taistelua neuvostovaltaa vastaan. On selvää, missä määrin tuollaisen ajatuksen on täytynyt heikentää neuvostotasavaltaa koko maailman silmissä! Oikeuttaakseen vainot Stalinin on ollut pakko luoda hirvittäviä legendoja, jotka aiheuttavat ääretöntä vahinkoa neuvostovallalle. Tämän takia pidin välttämättömänä esiintyä porvarillisessa lehdistössä ja sanoa koko maailmalle: ei ole totta, että oppositio aikoisi käydä aseellista taistelua neuvostovaltaa vastaan. Oppositio on käynyt ja käy armotonta taistelua neuvostovallan puolesta kaikkia sen vihollisia vastaan. Tämä julistukseni on painettu kymmeninä miljoonina kappaleina koko maailman kielillä. Se palvelee neuvostotasavallan vahvistamista. Stalin haluaa vahvistaa asemaansa heikentämällä neuvostotasavaltaa. Minä haluan vahvistaa neuvostotasavaltaa paljastamalla stalinilaisten valheen.
2. Stalin ja hänen lehdistönsä ovat jo kauan levittäneet kautta maailman viestiä, että olisin julistanut neuvostotasavallan muuttuneen porvarilliseksi valtioksi, että proletariaatin valta olisi kuollut jne. Venäjällä monet työläiset tietävät, että se on ilkeämielistä panettelua ja että se perustuu irrallisille lainauksille. Olen paljastanut tuon väärennöksen kymmeniä kertoja kirjeissä, joita on välitetty kädestä käteen. Maailman porvarillinen lehdistö kuitenkin uskoo siihen tai teeskentelee uskovansa. Kaikki Stalinin väärentämät lainaukset kulkevat koko maailman lehdistön palstoilla todisteena siitä, että Trotski olisi muka tunnustanut neuvostovallan tuhoutuvan väistämättä. Kun maailman yleinen mielipide ja etenkin laajat kansanjoukot ovat olleet valtavan kiinnostuneita siitä, mitä neuvostotasavallassa tapahtuu, ovat porvarilliset lehdet markkinaintressiensä, levikkitarpeensa ja lukijoiden paineen vuoksi joutuneet painattamaan artikkeleitani. Näissä artikkeleissa olen sanonut koko maailmalle, että neuvostovallalla, huolimatta stalinilaisen johdon väärästä politiikasta, on hyvin syvät juuret joukoissa, se on hyvin vahva ja elää kauemmin kuin vihollisensa.
Ei saa unohtaa, että työläisten valtaenemmistöä Euroopassa ja etenkin Amerikassa ruokkii yhä edelleen porvarillinen lehdistö. Asetin ehdoksi, että artikkelini julkaistaisiin ilman mitään muutoksia. Yksittäiset lehdet eräissä maissa tosin rikkoivat tätä ehtoa, mutta enemmistö noudatti sitä. Kaikkien lehtien oli joka tapauksessa pakko julkaista, että vastoin stalinilaisia valheita ja panettelua Trotski on vakuuttunut neuvostojärjestelmän syvästä sisäisestä voimasta ja uskoo vakaasti, että työläisten onnistuu rauhanomaisin keinoin muuttaa keskuskomitean nykyinen väärä politiikka.
Keväällä 1917 Lenin, joka oli eristyksissä Sveitsissä, käytti hyväkseen Hohenzollernin »sinetöityä» vaunua päästäkseen venäläistyöläisten luokse. Kansalliskiihkoinen lehdistö vainosi Leniniä ja nimitti häntä suoraan Saksan palkolliseksi ja Herr Leniniksi. Termidorilaisten Konstantinopoliin eristämänä käytin porvarillisen lehdistön sinetöityä vaunua sanoakseni koko maailmalle totuuden. Stalinilaisten hillittömyydessään typerä vaino »mister Trotskia» vastaan vain toistaa porvarillista ja eserräläistä vainoa »Herr Leniniä» vastaan. Leninin tavoin suhtaudun rauhallisen halveksivaksi pikkuporvareiden ja virkaherrojen julkiseen mielipiteeseen, jonka henkeä Stalin ilmaisee.
3. Olen kertonut artikkeleissani, joita Jaroslavski on vääristellyt ja väärentänyt, miten, miksi ja missä olosuhteissa minut karkotettiin Neuvostoliitosta. Stalinilaiset levittävät Euroopan lehdistössä huhua, että minut olisi päästetty ulkomaille omasta anomuksestani. Olen paljastanut tämänkin valheen. Kerroin, että minut karkotettiin ulkomaille väkipakolla, Stalinin sovittua edeltä käsin Turkin poliisin kanssa. Tässäkin olen toiminut paitsi suojellakseni itseäni henkilökohtaisesti panettelulta, myös ennen kaikkea neuvostotasavallan eduissa. Jos opposition jäsenet pyrkisivät lähtemään Neuvostoliitosta, koko maailma ymmärtäisi sen niin, että pitäisimme neuvostohallituksen tilannetta toivottomana. Siitä ei kuitenkaan ole ollut tietoakaan. Stalinin politiikka on antanut hirvittäviä iskua paitsi Kiinan vallankumoukselle, Englannin työväenliikkeelle ja koko Kominternille, myös neuvostojärjestelmän sisäiselle vakaudelle. Tämä on kiistatonta. Tilanne ei kuitenkaan ole lainkaan toivoton. Oppositio ei missään tapauksessa aio paeta neuvostotasavallasta. Kieltäydyin ehdottomasti matkustamasta ulkomaille ja ehdotin sulkemistani vankilaan. Stalinilaiset eivät rohjenneet turvautua tähän keinoon ja pelkäsivät, että työläiset vaatisivat vapauttamista. He pitivät parempana sopia Turkin poliisin kanssa ja sijoittivat minut pakolla Konstantinopoliin. Tämän olen esittänyt koko maailmalle. Jokainen ajatteleva työläinen sanoo, että jos Stalin TASS:n kautta ruokkii päivittäin porvarillista lehdistöä opposition panettelulla, minun velvollisuuteni on esiintyä tuon panettelun kumoamiseksi.
4. Olen kymmenin miljoonin kappalein kertonut koko maailmalle, etteivät minua karkottaneet Venäjän työläiset eivätkä talonpojat, eivät neuvostoliittolaiset puna-armeijalaiset, eivät ne, joiden kanssa me saavutimme vallan ja taistelimme rinta rinnan kansalaissodan kaikilla rintamille – minut karkottivat koneiston jäsenet, jotka ovat ottaneet omiin käsiinsä vallan ja muuttuneet byrokraattiseksi kastiksi, jota yhdistää yhteistakuu. Puolustaakseni lokakuun vallankumousta, neuvostotasavaltaa ja leniniläisten bolsevikkien vallankumouksellista nimeä olen koko maailmalle sanonut totuuden Stalinista ja stalinilaisista. Muistutin vielä kerran, että Lenin kypsästi harkitussa »testamentissaan» nimitti Stalinia epälojaaliksi. Tuon sanan ymmärtää maailman kaikilla kielillä. Se tarkoittaa vilpillistä tai epärehellistä ihmistä, jota toimissaan ohjaavat huonot vaikuttimet ja johon ei voi luottaa. Näin Lenin luonnehti Stalinia ja näemme jälleen, kuinka oikeassa Leninin varoitus oli. Vallankumoukselliselle ei ole suurempaa rikosta kuin pettää puolueensa ja myrkyttää valheella työväenluokan tietoisuus. Samalla se on Stalinin päätyö. Hän pettää Kominternia ja maailman työväenluokkaa liittämällä oppositioon vastavallankumouksellisia aikeita ja toimia suhteessa neuvostovaltaan. Juuri koska Stalinilla on sisäinen taipumus tuon tyyppiseen toimintaan Lenin nimittikin häntä epälojaaliksi, juuri siksi hän ehdotti, että puolue siirtäisi tämän pois tehtävästään. Sitä välttämättömämpää on nyt kaiken tapahtuneen jälkeen selvittää koko maailman edessä, miten Stalinin epälojaalisuus, siis vilpillisyys ja epärehellisyys suhteessa oppositioon on ilmennyt.
5. Panettelijat (Jaroslavski ja muut Stalinin asiamiehet) nostavat kohua amerikkalaisdollareista. Muissa oloissa tuskin kannattaisi taipua moiseen roskaan. Ilkeämielisin porvarillinen lehdistö levittää kuitenkin mielellään Jaroslavskin likaa. Ettei mitään jäisi epäselväksi, kerron siksi dollareistakin.
Annoin artikkelini amerikkalaiselle uutistoimistolle Pariisissa. Tällaisille toimistoille niin Lenin kuin minäkin annoimme kymmeniä kertoja haastatteluja ja kirjallisia esityksiä näkemyksistämme eri kysymyksiin. Karkotukseni ja sen salailun vuoksi kiinnostus asiaan koko maailmassa oli kolossaalista. Uutistoimisto laski saavansa hyvän tuoton. Se tarjosi minulle puolet tulosta. Vastasin sille, etten henkilökohtaisesti ota penniäkään, mutta uutistoimiston on välitettävä ohjeitteni mukaan puolet artikkeleistani saamastaan tulosta, ja että näillä rahoilla julkaisen venäjäksi ja muilla kielillä joukon Leninin kirjoituksia (hänen puheitaan, artikkeleitaan ja kirjeitään), jotka Stalinin sensuuri Neuvostotasavallassa on kieltänyt. Samalla tavoin julkaisen näillä rahoilla useita tärkeitä puolueasiakirjoja (konferenssien ja edustajakokouksien pöytäkirjoja, kirjeitä, artikkeleita jne.), joita piilotellaan puolueelta vain siksi, että ne osoittavat selvästi Stalinin teoreettisen ja poliittisen kyvyttömyyden. Tämä juuri on se »vastavallankumouksellinen» (Stalinin ja Jaroslavskin sanoin) kirjallisuus, jota aion julkaista. Tarkka selvitys tähän käytetyistä summista julkaistaan aikanaan. Jokainen työläinen sanoo, että on mittaamattomasti parempi satunnaisena porvaristolta saatuna antina saaduilla rahoilla julkaista Leninin teoksia, kuin venäläisiltä työläisiltä ja talonpojilta kerätyillä rahoilla levittää panettelua leniniläisistä bolsevikeista. Älkää unohtako, toverit: Lenin »testamentti» on Neuvostoliitossa edelleen vastavallankumouksellinen dokumentti, jonka levittämisestä pidätetään ja karkotetaan. Eikä se ole sattuma. Stalin käy taistelua leninismiä vastaan kansainvälisessä mitassa. Maailmassa ei enää juuri ole maata, jossa kommunistisen puolueen johdossa olisivat näitä puolueita Leninin aikana johtaneet vallankumoukselliset. Heidät on miltei kaikki erotettu Kommunistisesta internationaalista. Lenin johti neljää ensimmäistä Kominternin kongressia. Yhdessä Leninin kanssa laadin kaikki Kominterin perusasiakirjat. IV kongressissa (1922) Lenin jakoi kanssani puoliksi pääalustuksen uudesta talouspolitiikasta ja kansainvälisen vallankumouksen näköaloista. Leninin kuoleman jälkeen miltei kaikki ensimmäisten neljän kongressin osanottajat, poikkeuksetta ainakin kaikki vaikutusvaltaiset, on erotettu Kominternista. Kaikkialla kommunististen puolueiden johdossa ovat uudet, eilen vastustajien ja vihollisten leiristä tulleet satunnaiset ihmiset. Harjoittaakseen Leninin-vastaista politiikkaa on ensimmäisenä kaadettava leniniläinen johto. Stalin teki sen nojaten byrokratiaan, uusiin pikkuporvarillisiin piireihin, valtiokoneistoon, GPU:hun ja valtion aineellisiin voimavaroihin. Se toteutettiin paitsi Neuvostoliitossa, myös Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Belgiassa, Yhdysvalloissa, Skandinaviassa, siis miltei poikkeuksetta kaikissa maissa. Vain sokea voi olla ymmärtämättä sitä, että Leninin lähimmät työtoverit VKP:ssä ja koko Kominternissa, kommunistipuolueiden osanottajat ja johtajat ensimmäisinä vaikeina vuosina, kaikki neljän ensimmäisen kongressin osanottajat ja johtajat, on miltei kaikki syrjäytetty tehtävistään, mustamaalattu ja erotettu. Stalinilaiset tarvitsevat tätä raivokasta taistelua leniniläistä johtoa vastaan voidakseen harjoittaa Leninin-vastaista politiikkaa.
Kun leniniläiset bolsevikit tuhottiin, puoluetta rauhoiteltiin sillä, että puolue olisi siitä lähtien yhtenäisempi. Te tiedätte, että puolue on nyt hajanaisempi kuin koskaan. Eikä se siihen pääty. Stalinilaisella tiellä ei ole pelastusta. Voidaan harjoittaa joko ustrjalovilaista,[1] siis tietoisen termidorilaista politiikkaa, tai leniniläistä politiikkaa. Stalinin sentristinen kanta johtaa vääjäämättä hyvin suurten taloudellisten ja poliittisten vaikeuksien kasaantumiseen ja puolueen jatkuvavaan tuhoamiseen.
Vielä ei ole myöhäistä muuttaa suuntaa. Politiikan ja puoluejärjestelmän suuntaa on käännettävä jyrkästi opposition ohjelman hengessä. On lakattava vainoamasta parhaita vallankumouksellisia leniniläisiä VKP:ssä ja koko maailmassa. On palautettava leniniläinen johto. On tuomittava ja juurittava pois stalinilaisen koneisto epälojaalit, siis vilpilliset ja epärehelliset menetelmät. Oppositio on kaikin voimin valmis auttamaan puolueen proletaarista ydintä toteuttamaan tämän elintärkeän tehtävän. Raivokas ajojahti, kunnoton mustamaalaus ja valtiollinen tukahduttaminen eivät voi himmentää suhdettamme lokakuun vallankumoukseen tai Leninin kansainväliseen puolueeseen. Kummassakin me pysymme uskollisina loppuun asti – Stalinin vankiloissa, karkotuksessa ja maanpaossa.
Bolsevistisin terveisin
Lev Trotski
Konstantinopoli, 29. maaliskuuta 1929
[1] Tässä viitataan Nikolai Ustrjaloviin (1890–1937), venäläiseen filosofiin, ns. kansallisbolsevismin perustajaan.