Julkaistu: 1910
Lähde: »Äänestäisinkö sosialisteja? Vaiko porvareja? Vai viitsinkö ollenkaan mennä äänestämään? Eräitä tosiasioita epätietoisten huomioon». [Ei julkaisijatietoja tai vuotta].
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Taashan ne ovat vaalit tammikuun 2 ja 3 p:nä. Ne ovat jo viidennet neljän vuoden kuluessa.[1] Mutta vaikka niitä niin taajaan onkin ollut, niin sittekin moni arkaillen itsekseen tuumii, ketä sitä oikeastaan äänestäisi. Ja pieneen pulaan siinä äkkinäinen joutuukin, kun on puolueita jos jonkin nimisiä, jotka kehottavat ja käskevät itseään äänestämään ja toisille antamaan palttua.
Kas, ne valtiopäivämiehet ja -naiset, jotka eduskuntaan tulevat valituiksi, saavat äänestäjiltään vallan puhua ja toimia eduskunnassa äänestäjien eli valitsijoiden puolesta ja nimessä. Ne tekevät päätöksiä, hyväksyvät uusia lakeja tai muuttavat vanhoja. Nuot päätökset ja lait saattavat olla joko hyviä tai huonoja. Hyviä eräitten valitsijain mielestä, huonoja toisten valitsijain mielestä. Kun siis valtiopäiväedustajat näin saattavat toimia, niin täytyisi niitten, jotka ovat oikeutetut niitä edustajia valtiopäiville lähettämään, pitää huolta siitä, että sinne tulisi sellaisia jotka varmasti tekisivät valitsijoita hyödyttäviä päätöksiä tai ainakin yrittäisivät voimainsa takaa sitä. Jos tästä nyt haetaan vastaus kysymykseen, mikä siinä äänestämisessä niin tähdellistä on, niin kuuluu se:
Kun eduskunnan päätökset koskevat jokaisia yksityistä, niin työmiestä kuin herraa, niin työläisnaista kuin herrasnaista, niin tulee kunkin äänestäjän tietysti ratkaista, ketä äänestää, kenelle puolestaan antaa vallan eduskunnassa toimia. Äänestäminen on siis sangen tärkeä tehtävä, sillä siten voi joko hyödyttää tai vahingoittaa kokonaisia ihmisluokkia ja siis itseäänkin.
Ehkäpä olet jo asian kaikin puolin harkinnut? Kukaties olet päättänyt äänestää suometarlaisia tai nuorsuomalaisia tai ehkäpä ruotsalaista viikinkipuoluetta? Tai olet ehkä päättänyt jäädä tällä kerralla koko viivan vedosta pois? Vaikka nyt olisit tarkkaankin tuuminut, niin onhan vielä aikaa uudestaankin harkita. Ajatteleppas, että olisit saanut vääriä tietoja jostain puolueesta ja sen nojalla hyljännyt sen, ja se kuitenkin olisi se puolue, jonka edustajat yrittävät valtlopäivillä sinua hyödyttäviä päätöksiä aikaan saada. Tällainen erehdys olisi hirveä, sillä silloin sinä olisit tullut vahvistaneeksi vihollisesi valtaa. Sattuuhan sellaisia erehdyskompastuksia työläiselle, joka ei ole korkeita oppeja saanut eikä mailman kaikkiin metkuihin perehtynyt. Tai voisi olla niinkin, että olet päättänyt antaa palttua koko vaaleille, joko harkitsematta tai liian pintapuolisen harkinnan jälkeen. Sietää siis totisesti vielä uudemmin miettiä.
Ehkä olet työläinen. Teet raskasta ja uuvuttavaa työtä toiselle. Saat palkan, joka riittää vain välttämättömimpiin itsesi ja perheesi tarpeisiin. Usein on puutetta, jota ei saa edes ylen pitkillä päivillä poistumaan. Ei ole hauskoja, siistejä asuntoja. Ei hyviä lämpimiä vaatteita. Ei kelvollista ravintoa. Ei jalostavia huvituksia. Ylellisyydestä ei puhettakaan. Ja kuitenkaan sinä et ole laiskana, ellei siihen työttömyyden vuoksi ole pakkoa. Työttömänä ollessasi taas vaivasi ja vastuksesi ovat paljoa suuremmat kun ei ole riittänyt säästöön panna.
Näin on sinun. Mutta mitenkä muitten työläisien, työtoveriesi, tuttaviesi ja yleensä raatajain? Jotakuinkin samalla lailla.
Entäs muut ihmiset? Ne esimerkiksi, joille työläiset töitä tekevät, tehtailijat, rakennuttajat, rahamiehet, maanomistajat? Ne ainakin asuvat paremmin ja hauskemmin, kulkevat paremmin puettuina, syövät paremmin, nauttivat huvituksista ja elämän mukavuuksista enemmän kuin työläiset. Kaikki tämä, vaikka useat niistä eivät tee työtä niin herkeämättä kuin työläiset, toiset tuskin ollenkaan, ja vaikka eivät kykene tekemään enemmän kuin monta työläistä yhteensä. Työttömänä aikana, tehtaan seisoessa, työmaan ollessa kiinni, ei näitten työn teettäjien tarvitse nähdä puutetta sietää kärsimyksiä, vaan riittää heille silloinkin ei ainoastaan tarpeisiinsa, vaan vielä nautintoihin ja ylellisyyteen.
Sinulla, lukija, on täysi syy kysyä, mitenkä se on mahdollista, että lukuisat työläiset raadannastaan huolimatta kärsivät puutetta ja harvalukuiset työnteettäjät elävät ilossa herkullisesti laiskuudestaan tai kohtuullisesta toiminnastaan huolimatta.
Jos olet esim. teollisuustyöläinen, niin valmistat sinä tovereinesi tuotteita, tavaroita, josta työnteettäjä maksaa sinulle tunti-, kappale- tai päiväpalkan. Hän ei teetä niitä itseään varten, vaan myytäväksi toisille. Myydessään panee hän hinnan, kun hän ensin on laskenut kaikki omat kustannuksensa ja vielä lisännyt voiton. Hänen täytyy panna hintaan myös voitto itselleen, sillä muuten hän ei hyötyisi mitään. Kun hän vuosikausia näin ottaa voittoa sinun ja tovereittesi työstä, niin kasvaa siitä summaa. Ja hän voi näin tehdä, vaikka työläinen suuttuisikin ja tahtoisi itselleen tuon voiton, sillä isäntä omistaa tehtaan ja saattaa ajaa tyytymättömän pois. Työnantaja siis ottaa itselleen voittoa, jota hän ei ole työllään ansainnut. — Tai jos olet torppari tai mökkiläinen, niin teet sinä joko työ- tai rahaveroa siitä, että saat kappaleen maata viljeltäväksi tai asuttavaksi. Sinä teet töitä isännän pelloilla, josta saadaan laihot. Hän saattaa katsella ja komentaa, myy viljat, syöttää rehut lehmille, teettää maidon voiksi, saa rahaa, jolla palkkaa palvelijoitaan, maksaa verojaan, suorittaa hypoteekkikorot, mutta siitä riittää hänelle itselleenkin kahmalokaupalla, vaan siitä hyvästä, että hän on omistanut maan ja teettänyt töitä. Hänkin on itselleen saanut sellaista, jota ei ole työllään ansainnut. Vaisi ottaa muitakin esimerkkejä, mutta nämä riittänevät.
Näin ne tekevät ja voivat tehdä, kun ne omistavat ne välineet, joitten avulla työtä tehdään, kuten tehtaat, koneet, maan, asunnot j. n. e.
Se on vääryyttä tietysti ja sitäkin suurempaa, kun ahkerat raatajat saavat sen johdosta paljon kärsiä.
Tästä riistämisestä ja riistettävänä olemisesta seuraa, että nämä kaksi ryhmää: työn tekijät ja työn teettäjät, tai me voimme sanoa työläiset ja herrat, riistetyt ja riistäjät, seisovat toisiaan vastassa. Työläiset tahtoisivat saada itselleen yhä suuremman osan työnsä tuloksista, herrat niinikään tahtoisivat pidättää itselleen niistä työläisten osista mahdollismman paljon. Ja niin joutuvat riistetyt ja riistäjät sotaan toisiaan vastaan. Syntyy taistelu, jossa kumpikin puoli koettaa kahmaista itselleen mahdollisimman suuren osan. Erotus vaan taistelijoiden välillä siinä, että riistonalaiset yrittävät ottaa heille kuuluvaa, omaansa siis, riistäjät anastaa toisten, s. o. työläisten omaa. Tämä sama ilmiö on kaikkialla, missä työvoimaa myydään ja ostetaan, missä palkkatyötä tehdään, ja se synnyttää
jossa toisella puolella on riistettyjen ja riistosta kärsivien luokka, toisella puolen riistäjien ja riistämisestä hyötyvien luokka.
Tämä yhteiskunnassa vallitseva luokkajako ja sen perusteena olevan riistämisen synnyttämä luokkien välinen taistelu ei näyttäydy yksistään työmarkkinoilla yksityisen riistetyn ja riistäjän välillä tai yksityisten riistonalaisten ja riistoa harjoittavien ryhmien välisissä asioissa, vaan se siirtyy myös valtiollisen elämän alalle, sillä valtiollisen toiminnan kautta voidaan m. m. tuota nykyistä riistämistää joko laajentaa tai supistaa, tehdä se helpommaksi tai vaikeammaksi, suojella riistettyjä tai riistäjiä. Siitä on seurauksena, että valtiollisenkin elämän alalla esiintyjät riistettyjen ja riistäjäin ryhmät
Kun muistamme, mitä edellä jo on sanottu, niin selvenee meille itsestään, että työväenpuolueen muodostavat riistosta ja sorrosta kärsivät työläiset, kun taas herraspuolueitten kantajoukon muodostavat riistäjät ja riistämisestä hyötyvät. Valtiolliseksi puolueeksi järjestynyt työväenpuolue kutsuu itseään sosialidemokratiseksi puolueeksi, koska se tahtoo tehdä lopun kaikesta riistämisestä ja riistämiseen nojautuvasta luokkasorrosta sekä luoda tilalle yhteiskunnallisen kansanvallan, jossa täydellinen veljeys, vapaus ja yhdenvertaisuus vallitsee.
Muistanet kai, hyvä lukija, aikaisemmin olleen puheen siitä, että joku tulevista vaaleista aprikoidessaan ja äänestämisestä päättäessään on saattanut tehdä erehdyksen. Ehkäpä sinä olet yksi sellainen? Sentähden ennenkuin päätät, tahtonet saada selville
Hyvä lukija! Teit oikean vaatimuksen. Koetetaanpa vaatimus täyttää.
Olet vissiinkin kuullut herraspuolueitten, jommoisia meillä Suomessa ovat suomettarelaiset, nuorsuomalaiset, maalaisliittolaiset ja viikingit, sekä saudmalehdissään että vaalikokouksissaan kehuvan: 1) että herraspuolueet harrastavat köyhälistönkin parasta ja tahtovat ajaa sille edullisia uudistuksia; ja 2) että sosialidemokratit eivät todellisuudessa tahdokkaan sellaisia köyhälistölle edullisia uudistuksia eivätkä pysty niitä saamaan aikaan. Katsotaanpa, onko tuossa perää.
Jos herraspuolueet ja niihin kuuluvat todella harrastaisivat köyhälistön parasta, niin täytyisi sen tulla näkyviin myöskin jokapäiväisessä elämässä, työntekijäin ja työnteettäjäin välisissä suhteissa. Mutta miten toisin onkaan laita!
Nälkäpalkkojaan parantaakseen, kiduttavan pitkiä ja uuvuttavia työpäiviä lyhentääkseen, joilla miehiä, naisia ja lapsia rääkätään, ovat työläiset olleet pakotetut järjestymään ja yhteistuumin työstä lakkaamalla pakottamaan herrat myöntymään työläisten vaatimuksiin. Sekään ei ole niin helposti mennyt. Viikko-, jopa kuukausimääriä ovat leipänsä puolesta taistelevat työläiset monasti saaneet kärsiä nälkää ja vilua, puutetta ja kurjuutta, herrain taipumattomina pannessa vastaan. Joskus eivät kuukausien taistelutkaan ole voineet murtaa rikkaitten riistäjäin itsekkyyttä, vaan on työläisten täytynyt sortua. Onko se köyhälistön paraan katsomista? Sangen usein herrat ovat värvänneet vieraitten maitten tietämättömiä työläisiä sotkemaan Suomen työläisten taistelua elinehtojensa parantamiseksi. Onko se työläisten paraan katsomista? Usein herrat ovat syösseet työnsulkuun satoja ja tuhansia raatajia, jotka eivät hyvällä ole suostuneet työläisiä kuristaviin uusiin määräyksiin, esim. palkkojen alennukseen, työpäivän pidentämiseen j. n. e. Onko se sitte köyhälistön paraan harrastamista? Ja niitä työläisiä, jotka pelkäämättä ovat astuneet toveriensa vaatimuksia esittämään, herrat ovat boikotteeranneet ja ajaneet takaa kuin metsän otuksia paikasta toiseen. No, onko tämä sitte köyhälistön paraan harrastamista? Kaukana siitä, totisesti.
Mutta kutka sitte ovat taistelevien työläisten parasta katsoneet? Toiset työläiset, jotka taistelevien kanssa ovat muodostaneet työväen järjestöt ja puoleen. Ne ovat pienillä palkoillaan avustaneet lakossa ja suluissa olemia, ne ovat asunnoistaan vuokramaksujen puutteen vuoksi häädetyille suojaa antaneet, ne ovat vainottuja vaalineet. Siis päin vastoin kuin herrat, joitten puoluesanomalehdetkin ovat kaiken mustaamiskykynsä täyttäneet taistelevia halventaakseen ja ihmisten silmissä häpäistäkseen.
Tarvitseeko luetella joitakin esimerkkejä? Luetellaan muutamia vain tuhansien joukosta.
Muistatko Laukon lakkoa, jolloin torppareja piestiin ja hädettiin pakkaseen, heiltä ryöstettiin kodit!
Muistatko Helsingin metalli-sulkua, jolloin herrat kuristivat työläisiä ja riistivät heiltä joukkosopimuksen turvan!
Muistatko vlime kesäisiä Helsingin maalarien lakkoa, jolloin herrat värväsivät tietämättömiä ryssiä tänne!
Me jatkamme vielä tarkasteluamme ja sen vuoksi heitämme pikaisen silmäyksen
Ennen nykyistä eduskuntaa oli täällä vain nelijalkainen eri herrasryhmistä kokoonpantu säätylaitos, joka vuosikymmeniä oli harjottanut anastajaryhmien edun mukaista lainsäädäntötyötä, laatien lukuisia työväenluokkaa kiristäviä ja ryöstäviä lakeja. Tällaiseen laitokseen ei työväenluokka ollut tyytyväinen. Tyytymättömyyttä otti ohjatakseen Suomen työväenpuolue ja parinkymmenen vuotisen sitkeän taistelun ja vallankumouksellisen suurlakon kautta se puolue vihdoinkin pakotti vallassa olevat herraspuolueet antamaan yksikamarisen eduskunnan ja lähes yleisen äänioikeuden. Se tahtoo sanoa: että työväen taistelun kautta sinullakin, työläislukija, nyt on oikeus äänestää eduskuntavaaleissa ja työläisillä valitsemiensa edustajain kautta tilaisuus jatkaa työväen luokkataistelua myöskin eduskunnassa.
Tässä nykyisessä eduskunnassa on tilaisuus siis rinnan tarkastaa soslalidemokratisen työväen puolueen ja herraspuolueitten toimintaa. Paraiten se tarkastelu käy siten, että me tutkimme, miten puolueet siellä ovat eri kysymyksiin nähden suhtautuneet.
on jo pitkät ajat ollut suurten työläisjoukkojen ja sen vuoksi myös sosialidemokratisen puolueen vaatimuksena. Ja syystäkin. Myrkyttäväthän alkoholijuomia valmistuttavat ja niitä lukemattomissa paikoissa kauppaavat herrat niillä työläisluokan perhe-elämää, riistäväthän ne niillä puolisoja, isiä ja äitejä, poikia ja tyttäriä. Niitten avulla teettävät hirmutöitä, saaden teljetä hullaantuneet vankiloihin kidutettavaksi ja sitten haukkuen työläisiä raa'oiksi. Taistelevan työläisjoukon rivejä siten heikentävät ja harventavat. Samalla kun väkijuomat levittävät turmelusta työläisjoukoissa, kasvaa viina- ja olutpatruunain ynnä muitten riistäjäin kukkaro ja valta. Jos koskaan, niin tässä riistäjät työväen hiellä ja verellä keinottelevat.
Eräät herraspuolueetkin, suometarlaiset ja nuorsuomalaiset, nähtyään, että kansan suuret joukot voimakkaasti ovat väkijuomaturmelusta tahtoneet poistaa kieltolailla, lupasivat, yleisen äänioikeuden tultua, myös ajaa kieltolakia. Jo silloin yli syytä epäillä niitten aikeitten rehellisyyttä. Ja se epäilys onkin osottautunut paikkansa pitäväksi. Sillä eduskunnan hyväksymä kieltolaki tapettiin kaikkien herraspuolueitten yhteispuuhalla senaatissa. Siinä olivat telottajina sekä suometarlaiset, nuorsuomalaiset että viikingit. Toinen eduskunnan hyväksymä kieltolaki on vielä vahvistusta vailla. Suomen herraspuolueitten toimesta se tappotyö kai tulee nykyisten ryssäläis- ja suometarlaissenaattorien osaksi.
Herraspuoluelaisilla on katala tarkotus; ne tahtovat työläisten jatkuvasti olevan väkijuomaturmeluksen uhreina, jotta työväen jalo ja hyödyllinen luokkataistelu ei voimistuisi vaan pikemmin heikkenisi, sillä silloin voivat riistäjät paremmin tapella työläisiä vastaan, kun ne yrittävät elinehtojaan parantaa, ja jättäessään kieltolain tappamisen senaatin toimeksi yrittävät pestä tahraiset kätensä.
Kavaltamalla kieltolakilupauksensa ovat herraspuolueet harrastaneet köyhälistön kurjistumista ja riistämistä sekä vastustaneet sille edullista uudistusta. Sosialidemokratinen puolue ja sen eduskuntaedustajat yksin ovat tätäkin uudistusta rehellisesti ajaneet ja herkeämättä voimaan vaatineet.
Maalaisköyhälistön olot Suomessa, varsinkin sen jälkeen kuin kapitalistinen talous on voittanut alaa, ovat käyneet sangen kurjiksi. Lukuisat torpparihäädöt, sellaiset kuin Laukossa ja Sälinkäällä, osottavat kuinka maaporhojen ja vuokralaisten välit ovat kiristyneet. Torppari- ja mäkitupalaisraatajat olivat jo ihan mieron partaalla, ellei saataisi pian heitä turvaavaa ja maanomistajain luokkasortoa ja ylölöntä veroriistäntää ehkäisevää lakia.
ilmeni voimakkaana. Kärsivän köyhälistön etujen puoltajana ja asianajajana sosialidemokratinen työväenpuolue tässäkin vaati eduskunnassa maanvuokraajia suojelevaa lakia säädettäväksi. Pitkällisten ja kiukkuisten taistelujen jälkeen saatiin maanvuokralaki eduskunnassa hyväksytyksi. Mutta kyllä kaiken karvaiset herraspuolueitten edustajat yrittivät parhaansa sekä jarruttaakseen sen valmistumista että saadakseen lakiin mahdollisimman paljon maaporhoja suojelevia määräyksiä. Ja onnistuivatkin.
Sosialidemokratein kovista ponnistuksesta huolimatta onnistui herraspuolueitten saada lakiin runsas joukko vuokralaisia kuristavia pykäliä, puhumattakaan siitä, että herrat jättivät suuren joukon torppareita esim. pappilojen ja kruununtilojen vuokralaiset kokonaan ulkopuolelle tämän lain hieman suojelevia määräyksiä, näitten tilojen hallitsijain intelivallan varaan.
on sosialidemokratinen puolue aina vaatinut, sillä kuntain asioissa harjotetaan nykyään, kun raha-, maa- ja teollisuuspohatat niissä määräävät, räikeätä luokkasortoa. Raskaita veroja kiskotaan työläisiltä minkä näiden niukoista tuloista ryöstövouti vain voi irti saada. Kunnan yhteistä omaisuutta pitelevät valtakoplat aivan kuin omaansa. Monella tavoin edistävät nämä kuntain asioita hoitavat määräämisvaltansa turvissa suuranastajain riistämispyyteitä, kun sen sijaan työväestö jää osattomaksi kaikesta siitä huolenpidosta, johon kunta jäseniinsä nähden olisi velvollinen.
sillä kunnallista äänoikeutta ei ole ollenkaan kuntain köyhemmillä jäsenillä ja naisilla ja jos jollakulla työläisellä nimellisesti onkin yksi ääni tai pari kolmekin, niin ei se tosiasiassa merkitse mitään, kun rikkailla on kaupungeissa aina 25:kin ääntä kullakin ja maalla usein vieläkin enemmän jopa useita satoja.
Tuollaista kukkarovaltaa on soslalidemokratinen puolue pitänyt hirveänä vääryytenä ja tahtonut eduskunnassakin, että kaikille 20 vuotta täyttäneille Suomen kansalaisille olisi annettava yhtäläinen äänioikeus ja määräämisvalta kuntain asioissa.
Mutta kun tätä asiaa käsiteltiin v:n 1908 valtiopäivillä, niin
Toiset herraspuoluelaiset eivät tahtoneet ollenkaan myöntää kunnallista äänioikeutta muille kuntalaisille kuin niille joilla on niin pahan varoja, että voivat veroja maksaa. Kun eivät kuitenkaan voineet estää äänioikeuden säätämistä useimmille varattomillekin, niin löivät porvarit tuumansa yhteen ja säätivät, eitä kumminkin kaikissa tärkeimmissä kunnan asioissa on määräämisvalta oleva sellaisella lisätyllä valtuustolla, johon ainoastaan veroa maksavat kuntalaiset, siis varakkaammat, saavat valita jäsenet. Vieläpä jättivät manttaaliporhoille manttaalimiehiä koskevissa asioissa määräämisvallan, joten lopulta tuli oikeastaan kolmenlainen äänioikeus: rikkaitten, maaporhojen ja köyhien äänioikeus. Nykyistä vääryyteen perustuvaa kunnallisverotusta eivät porvarilliset taipuneet ollenkaan korjaamaan — vasta joskus toisella kerralla sanoivat sallivansa sen asian käsittelemisen.
ja monet porvarilliset ehdottivatkin kunnallisen äänioikeuden uudistamista lykättäväksi toiseen kertaan. Sitä jarrutusehdotustaan eivät toki saaneet eduskunnassa hyväksytyksi. Sen sijaan ovat herrat tehneet sen hävyttömän tempun, että hautasivat eduskunnan päättämät uudet kunnallislait yhteisen kokoomus-senaattinsa komeroihin eivätkä toimittaneet niitä kellatin hyväksyttäväksi. Ja nyt on virkaryssäin ja suomettarelaisten yhteinen senaatti jatkanut samaa jarrutuspeliä, joten ei ole tietoa joutuvatko ne lait koskaan voimaan.
Vielä kiukkuisemmin kuin uusia kunnallislakeja ovat herraspuoluelaiset yrittäneet vastustaa sosialidemokratien vaatimia
joitten säätäminen ja voimaan saaminen olisi mitä tarpeellisinta. Nykyisin voimassa olevat luokkalait eivät nimeksikään turvaa työläisiä ylenmääräiseltä työn rasitukselta. Miehet, naiset ja hennot lapsetkin ovat nykyisin alttiit ja pakotetut riistäjäin voitonhimon uhreiksi. Työpäivä on rajattamaton täysikäisille. Yötyö rehottaa. Lasten ja äiteyden tilassa olevien naisten työllä rääkkääminen on vapaata. Työläiset, joitten elääkseen on antauduttava palkkatyöhön ja alistuttava tällaiseen riistämiseen ja rääkkäämiseen, saavat tietysti kärsiä kauheita seurauksia tästä. Paitsi että henki ja työkyky on alituisessa vaarassa, joutuu työläisen perhe-elämä rappiotilaan, terveys pilaantuu, henkinen kehitys lamaantuu ja taloudellinen asema sitä mukaa kurjistuu.
Mainitsemisen arvoinen suojus on uuden eduskunnan säätämä ja voimaan astunut leipurilaki, joka määrää 48 tunnin viikkotyöajan ja kieltää yötyön. Mutta kun tämä laki koskee verrattain vähälukuista työläisjoukkoa, niin ei siitä muille työssä rasitetuille työläisille ole apua.
Sen nojalla he vaativat 8-tunnin työpäivää kaikissa palkkatöissä (kuitenkin maanviljelyksessä niin, että työpäivä voisi 5:nä kesäkuukautena olla 10 tuntia, jos se muuna vuoden aikana on ainoastaan 7 tuntia), yötyön kieltämistä paitsi 19 v. täyttäneiltä miehiltä välttämättömissä tapauksissa, lasten työssä rääkkäämisen estämistä, äiteyden tilassa olevien naisten vapauttamista täydellä palkalla määrätyksi ajaksi ennen ja jälkeen synnytyksen. Useita muitakin työläisiä suojaavia vaatimuksia esittivät sosialidemokraatit.
Herraspuoluelaisten vastustus oli varsin kiihkeä, niinkuin odottaa sopi, kun oli kysymyksessä heidän riistämisvapautensa rajottaminen. Hädin tuskin saatiin edes l0 tunnin työpäivä läpi ja siihenkin herrat lisäsivät ylityöllä rääkkäämisen vapautta kovin runsaasti. Kuluttavaa ja vahingollista yötyötä saatiin ainoastaan rahtusen rajotetuksi, 3-vuoroista ja usein muutakin työtä jäi sallituksi 18 vuotta täyttäneille. Raskaille äideille herrat eivät sallineet vapautta työstä enempää kuin 4 viikkoa synnyttämisen jälkeen, eivätkä siltäkään ajalta mitään palkkakorvausta myöntäneet maksettavaksi. Lasten työllä rääkkääminen jäi vielä kovin vapaaksi. Monessa muussakin kohden jäivät nämä suojeluslait puutteellisiksi.
vaan ainoastaan osaa siitä, nim. etupäässä teollisuus- ja käsityöliikkeiden työntekijöitä, eikä kaikkia niitäkään. Lukuisan, rasittavan ja osaksi vaarallisenkin työn rääkkäyksille ja vaaroille alttiin maanviljelystyöväestön m. m. jättivät herrat kokonaan suojelusta vaille, siis työnantajariistäjäin rajattoman nylkemisen uhreiksi, niitten koneitten silvottaviksi ja hengen sekä terveyden menettämisen vaaroille alttiiksi.
Vaikka nämä suojeluslait eduskunnan käsistä lähtivät näin puutteellisina ja vaikka ne suovat riistäjille niin paljon nylkemis- ja kuristamismahdollisuuksia, ovat porvarit vielä jälestäkin vimmatusti tapelleet noita lakeja vastaan. Sanomalehdissään ovat ne huutaneet niille kuolemaa. Teollisuushallituksensa panivat ne ehdottamaan ne tapettavaksi ja viimeisessä hädässä ne turvautuvat ryssäläis-suomettarelaiseen senaattiin tuhotakseen nämä työväkeä hieman suojaavat lait. Ensin siis pantuaan niihin lakeihin riistäjille etuja suovia vaan työläisiä vahingoittavia pykäliä,
Vuosi vuodelta on työttömyys Suomessakin käynyt yhä julmemmaksi. Suuret laumat työläisiä saa useita talvikuukausia virua työttömänä sekä maalla että kaupungeissa. Ja mitä enemmän kapitalismi maassamme pääsee vauhtiin, sitä tavallisemmaksi ja tuntuvammaksi se käy. Sanomattakin jokainen työläinen kyllä tietää, mitä kurjuutta se synnyttää, kummoisia kärsimyksiä se aikaansaa. Tämä kaikki silloin kuin herrasluokka mässää työläisiltä riistetyillä varoilla. Työttömille riittää vaan murusia. Vain parisensataa tuhatta on eduskuntakin myöntänyt työttömien avustamiseksi. Näitä pieniäkin antia ovat sitten herraspuolueisiin kuuluvat kuvernöörit ja kunnallishallinnot sekä senaatti pidättäneet kokonaan tai antaneet joittenkin kristillisten koplien käytettäväksi. Avustusrahain riistäjäkoplien käytettäväksi jättäminen onkin osotus herrain halusta työttömiä kurittaa.
Kun puute irvistelee työttömän kodissa, kun isä istuu synkkänä, äiti kyynelsilmin, lapset nälkiintyneinä ja kalpeina värjöttävät, kun työpaikalta toiseen kulkiessaan saa vastauksen: ei ole työtä, kun apua pyytäessä ajetaan ulos roistona, niin valtuustojen herrat nauravat ja eduskunnan porvarit jättävät laiskoiksi ja saamattomiksi.
Sillä lailla kiroaa riistäjäin yhteiskunta raatajaansa ja syöksee hänet ajalliseen helvettlin.
lukijani, onko tuo köyhälistön paraan harrastamista? Jos se, mitä herrat ovat tehneet, on sitä, niin silloin köyhälistön oma puolue, sosialidemokratia, vaatiessaan, että yhtelskunnan, joka työttömiä tekee, on niistä myös huolehdittava, on toiminut vastoin köyhälistön etuja. Ratkaise itse, kumpi on sinun etujesi mukaan toiminut!
Yhtä toivoton kuin työttömäin tila on köyhälistön vanhusten ja työhön kykenemättömäin asema. Raadettuaan voimansa loppuun riistäjille rikkauksia, voimatta säästää mitään vanhuuden päivien varalle, kun elanto on vaatinut kaikki, ovat nämä vanhukset turvaa vailla. Yhteiskunta on imenyt heidän työvoimansa, riistänyt suuren osan heidän työnsä tuloksista ja parhaassa tapauksessa tarjoo se vanhuksille vaivaistalossa olon
Kohteleeko tämä riistämiseen nojautuva yhteiskunta kaikkia näin? Eipä suinkaan. Virkamiehilleen, niitten leskille, avuttomille lapsille se lahjottaa tuhansien vuotuiset eläkkeet, vielä työkykyiset ihmiset se tekee laiskoiksi loiseläjiksi, maksettuaan ensin virantoimitusaikana mahtuvat palkat, jotka lasketaan jopa kymmenissä tuhansissa. Työnraatajilta nämä kaikki riistetään ja riistetyt jätetään sitte puille paljaille. Vaikka herraspuolueet valtion varojen hoitajina miljoonia heittävät puoluelaistensa palkkoihin ja eläkkeisiin,
niinkuin sosialidemokratit ovat vaatineet, vaikka sosialidemokratit ovat osottaneet, että varatkin siihen saadaan helposti riistäjäin kukkarosta s. o. verottamalla suuria tuloja perintöjä ja omaisuutta. Ne, jotka oman rikkautensa ja hyvinvointinsa vielä vanhuuden päivien varalle ovat luoneet Suomen köyhiä verottamalla ja riistämällä, ne huutavat suut ammollaan köyhyyttä, kun olisi turvattava loppuun itsensä herrain hyväksi raataneet työläisvanhukset. Kun herraspuoluelainen harmaahapsisena istuu ja elelee rauhaisassa ja herttaisessa kodissa sukulaistensa ja ystäviensä ympäröimänä, saa raatajavanhus raihnaisena virua tylyssä ympäristössä, kiukkuisien hoitajien vartioimana vaivaistalolla.
Se on ollut herrain ohjelma eduskunnassa. Kumoon he ovat äänestäneet sosialidemokratein köyhälistöä auttaa tarkoittavat vaatimukset.
Nyt olemme tarkastelleet sekä sosialidemokratien että herraspuolueitten todellista toimintaa ja
Sosialidemokratia työväen luokkapuolueena on joka tilaisuudessa tahtonut ja koettanut ajaa köyhälistön asiaa, saada sille edullisia eduskuntapäätöksiä ja lakeja;
herraspuolueet ovat aina jarruttaneet vastaan ja koettaneet saada kiristäviä pykäliä lakeihin ja köyhälistöä vahingoittavia päätöksiä syntymään;
Kun herraspuoluelaisten voima on ollut niin vahva, että ne ovat pystyneet, milloin ovat uskaltaneet ja kehdanneet, köyhälistövalitsijoitaan pettäen, noin julmasti omia luokkaetujaan ajaa, niin onkin siitä ollut seurauksena, että eduskunnassa sen toiminnan aikana on verrattain vähän saatu köyhälistölle edullisia parannuksia. Se mitä on saatu, on syntynyt köyhälistön omain edustajain myötävaikutuksella ja köyhälistön omien voimakkaitten vaatimusten painolla ja on se vähäkin sentään todellista parannusta köyhän ja riistetyn luokan tilaan. Ei siten,että riiston alaisuudesta olisi joissain suhteissa vapauduttu, vaan siten, että sitä on vissisti rajoitettu ja turvattu työläisille eräitä itsensä suojelutilaisuuksia ja itsensä ja taistelukuntonsa vahvistamismahdollisuuksia. Se onkin sangen tärkeätä, kun
joitten valtaaminen on sosialidemokratien lähimpänä päämääränä. Sillä köyhälistöpuolue, voittakoon riistetylle luokalle kuinkakin paljon edullisia ja hyödyllisiä voittoja ja uudistuksia, ei taukoa luokkataistelustaan ennenkuin se on vallannut käsiinsä koko valtiollisen vallan, jolloin yhteiskunnan hyödyllistä työtä tekevä aines, palkkatyöläisluokka, vasta voi lopettaa kaiken riistämisen ja sorron ja todella saattaa vapauden, veljeyden ja yhdenvertaisuuden aatteet voimaan.
Kuten sanottu, sosialidemokratit tähtäävät moniin tärkeisiin uudistuksiin, mutta sen sijaan
Kuinka tämän asian laita on? Jos otamme huomioon herraspuoluelaisten menettelyn eduskunnassa, sen nim. että mitä tiukemmaksi ryssäläissorto on käynyt, sitä kitsaammiksi uudistuksille ovat herrat tulleet; jos lisäksi muistamme heidän tappoyrityksensä työväensuojeluslakeja vastaan, kunnallislakien viivyttämisen, kieltolain jarruttamisen, niin älyämme, että herrat tuolla huudollaan oikeastaan tarkottavat, että he herraspuolueet eivät nyt uudistuksia hellitä, kun heidän ei ole pakko. Herraspuolueitten ei näet ole tarvis nyt pelätä työväkeä yhtä paljon kuin ennen, sillä he voivat turvata ryssän taantumukseen ja voimiin. Herrat siis puhuavat omaksi edukseen niin, mutta pettääkseen tietämättömiä, narratakseen niiltä itselleen ääniä ne syyttävät ryssiä.
Todistuksia sinä vaadit! Suomesta on riistetty kymmeniä miljoonia Venäjän sotilastarkotuksiin. Kuka sen leikin on alkanut? Perustuslailliset herrat, Leo Mechelin etunenässä. Herrat eduskunnassa ovat kerran ne myöntäneet ja luvanneet vastakin myöntää, kunhan vaan ryssä »laillisella» tavalla osaa pyytää. Suometarlaiset olisivat ilman muuta valmiit antamaan yhteensä toista sataa pistinmiljoonaa markkaa. Vaikka eduskunta noita kaikkia vietyjä miljoonia ei ole myöntänytkään, niin suometarlaiset ja perustuslailliset herrat ovat kuitenkin omin lupinsa ottaneet valtionrahastosta ne ja lahjoittaneet ryssille. Kansalaisvapauksia ovat kotimaiset herrat saman ryssäläisen virkavallan kanssa ahdistaneet. Painovapautta ahdistaneet, kokoontumisvapautta häirinneet, puhevapautta tukahuttaneet, tuominneet linnaan taantumusta moittineita ja sen työväkeä vahingoittavaa menettelyä paljastaneita henkilöitä, etupäässä juuri sosialidemokraateja. Kaiken tämän tekevät herraspuolueet voittaakseen itselleen etuja, saadakseen itselleen apua hyökkäävää työväkeä vastaan ja säilyttääkseen itselleen rajottamattoman riistämisvapauden.
Sosialidemokratit eduskunnassa ovat tinkimättä vastustaneet tällaista taantumuksen liehakoimista ja sen vaatimuksiin suostumista. Sosialidemokraatit ovat aina vastustaneet miljoonaluovutuksia ryssälle, herrain neuvotellessa, miten niitä voisi laillisesti myöntää. Sosialidemokratit ovat vastustaneet auliuden lupauksia ja maksuosotusten antamista, silloin kuin herraspuolueet taantumusta ostaakseen niitä ovat tehneet.
Vaikka tällaiset hirmuiset voimat ovat työväkeä vastassa, eivät sosialidemokratit nytkään tahdo jättää yrittämättä. Ne koettavat suojella työväen luokkataisteluvapautta niitä hyökkäyksiä vastaan, joita sekä suomalaiset herraskaiset että venäläinen virkavalta on tehnyt. Ne koettavat eduskunnan vähäisiä oikeuksia ei ainoastaan säilyttää, vaan vielä porvarien vastustuksesta huolimatta laajentaakin. Suomen kansallista vapautta sosialidemokratit ovat vilpittömästi puoltaneet ja puolustavat vastakin, sillä se merkitsee Suomen työväen luokkataisteluvapauden turvaamista.
Olemme nyt tarkastaneet sekä herraspuolueitten että köyhälistön oman puolueen, sosialidemokratisen puolueen todellista toimintaa ja arvostelleetkin ja sen nojalla lupasit päättää, ketä äänestät.
Voinee olettaa, että sinä työntekijänä, köyhälistöläisenä et anna ääntäsi millekään herraspuolueelle, sillä
Vai olisiko paras, että pysyisit kotona vaalipäivinä ja antaisit muitten touhuta? Muutama kysymys ennenkuin vastataan.
Sinä olet työläinen. Toivoisitko tilaasi parannusta? Haluaisitko itseäsi, perhettäsi ja yleensä työväkeä hyödyttäviä eduskuntapäätöksiä ja lakeja? Tietysti sinä tahdot niin. Sosialidemokratit ovat aina tällaisten uudistusten puolesta taistelleet ja työväen avulla pakottaneet herrat niitä myöntämäänkin. Taistelevat vastakin.
Tahtoisitko tilasi pahenevan? Iloitsisitko, jos herraspuolueet ryssän avulla laatisivat uusia kuristuslakeja entisten lisäksi? Haluaisitko sellaista vaaraa torjua? Sellaista kurjaa ja katalaa menettelyä sinä vastustat. Sosialidemokratit ovat aina vastustaeet työväkeä kuristavien lakien säätämistä ja työväen tilaa pahentavien päätösten tekemistä.
Tahtoisitko kansalaisena sinulle kuuluvia vapauksiasi supistettavan? Niistä sinä et vapaaehtoisesti luovu. Sosialidemokratit taistelevat täydellisten ja turvattujen kansalaisvapausten puolesta.
Haluaisitko sorrettavan vapauttasi taistella parempia elinehtoja itsellesi työnantajariistäjältäsi? Sitä vapauttasi sinä suojelet kuin silmäterääsi. Sosialidemokratit koettavat suojella raatajain luokkataisteluvapautta pienemmässäkin.
Soisitko eduskunnan turvaavan ryssän taantumukseen itseäsi vastaan? Sinä vastustat sellaista. Sosialidemokraatit ovat aina tätä taantumusta puhein ja teoin vastustaneet.
Soisitko kansalta riistettyjä miljoonia lahjotettavan Venäjän ja ehkä Suomenkin köyhälistön kurissa pitämiseksi? Et sinä soisi. Sosialidemokratit eivät milloinkaan ole niitä myöntäneet eivätkä myönnä.
Haluaisitko työväenluokan, siis itsesikin, riistämisen ja sortamisen kokonaan loppuvan? Tietysti sillä sitä vaaditkin ja olet valmis taistelemaankin sellaisen riistämisen lopettamiseksi. Sosialidemokratein koko taistelu tarkoittaa juuri tuon riistämisen lopettamista ja työväenluokan vapauttamista.
Näin ollen sinä tahdot ja vaadit aivan samaa kuin sosialidemokratiaksi järjestynyt köyhälistön puolue, sillä sinä kärsit nykyisestä ruistämisestä ja sorrosta, kuten muutkin raatajat ja sinä tahdot siitä vapautua. Kun äänestämättä oleminen heikentää köyhälistön puoluetta, mutta vahvistaa riistäjäin puoluetta, niin sinä et olekaan äänestämättä, vaikka aluksi ehkä olit niin päättänyt.
[1] Alkuteoksen teksti on painettu fraktuuralla, ja tässä julkaistussa versiossa w:t on muutettu v:iksi. Muuten teksti on jätetty alkuperäiseen asuunsa, vain selvät painovirheet on korjattu. MIA huom.